Lapsen kymmenen käskyä vanhemmilleen

1. Minä olen vasta lapsi, sinun kauttasi olen olemassa. Älä hylkää minua, sillä minulla ei ole muita vanhempia.
   
2. Älä turhaan moiti minua, sillä mitä enemmän minua moitit, sitä vähemmän sinun sanasi minulle merkitsevät.
   
3. Muista pyhittää aikaa myös minulle, sillä miten käytät aikasi, niin jaat sydämesi, ja jollet minua rakasta, ei minusta koskaan tule ihmistä.
   
4. Kunnioita poikaasi ja tytärtäsi, jotta myös hän oppisi kunnioittamaan elämää sekä itsessään että muissa olennoissa.
   
5. Älä tapa tunteitani, ajatuksiani tai yrityksiäni, vähättelemällä, olemalla välinpitämätön, uhkailemalla tai pilkkaamalla, sillä minun pienet asiani ovat minulle suuria, etkä sinäkään osannut lapsena kaikkea.
   
6. Älä tee aviorikosta, sillä minä kärsin siitä eniten.
   
7. Älä varasta elämääni asettamalla kannettavaksi sinun täyttymättömiä toiveitasi, kaunojasi tai harhojasi, sillä minun on tehtävä omat erehdykseni.
   
8. Älä anna väärää todistusta todellisuudesta tyrkyttämällä minulle omaa katsomustasi, sillä minun tulee saada uskoa, vaikka sinä et uskoisi ja toivoa , vaikka sinä et toivoisi. Varsin pian minä tulen huomaamaan, että sinä et ole kaikkitietävä, eikä se vähennä sinun arvoasi, jos olet antanut minulle mahdollisuuden.
   
9. Älä himoitse asioita, jotka eivät ole sen arvoisia, sillä sinun halusi eivät voi olla vaikuttamatta minun elämääni.
   
10. Älä anna minulle kaikkea mitä haluan, sillä vapaamielisyytesi on usein välinpitämättömyyttä, anteliaisuutesi huonoa omaatuntoa, suvaitsevaisuutesi ihanteittesi sortumisesta syntynyttä voimattomuutta, taipuvaisuutesi mielipiteettömyyttä sekä joustavuutesi periaatteettomuutta ja mukavuudenhalua.

Lähde: Tapio Ahokallio, Kirkon lapsityön viikonvihkonen 1996